Pelkällä elintarvikevärillä pikeerin värjääminen mustaksi vaatii aikamoisen määrän väriä, jotta lopputulos on oikeasti musta. Kaakaotomusokerista tehdyn pikeerin on jo paljon helpompi saada mustaksi, mutta itse käytän lakritsikastiketta apuna. Samalla saa miedon lakritsinmaun pikeeriin. Kokeilin myös ilman pikeeriä lisäämällä pelkkään lakritsikastikkeeseen tomusokeria, mutta kuorrutteesta tuli todella venyvää ja hitaasti kuivuvaa. Uutena kokeiluna testasin Pandan Lacksuu-makeistöhnää. Koostumus on siinä jotenkin karkeampi kuin lakritsikastikkeessa ja pelkkä lakritsimönjä pikeerissä ei oikein toiminut. Ehkä mittasuhteet olivat vääriä?  Lisäväriä ja -makua pieni lisäys antoi lopputulokseen. Viimeiseksi  lisäsin vielä mustaa elintarvikeväriä.

Tein ääriviivoja varten mustaa pikeeriä  ja tässä näkyy värimuutos eri aineiden lisäyksien jälkeen.

Ensin vasemmalla valkoinen pikeeri, toisena lakritsikastikelisäys, kolmantena lacksuu+tomusokeri ja viimeiseksi Wiltonin musta elintarvikeväri.

Kuvasarja värjäämisestä.

1. Käytän Pirkan lakritsikastiketta, koska se on riittävän paksua jo luonnostaan. Kokeilin joskus purkkikastiketta, mutta siitä ei tullut hyvä kuorrute. Määrä ei ole niin tarkka, ehkä noin kolmasosa pikeerin määrästä. Liikaa ei kannata laittaa tai pikeeristä tulee liian venyvää ja hitaasti kuivuvaa.

2. Väri on tässä vaiheessa keskiharmaa.

3. Lacksuuta laitoin pienen pruuttauksen. Tätä ei välttämättä tarvitse lisätä, jos ei halua niin lakritsisista makua.

4. Väri muuttui jo tummanharmaaksi, mutta tomusokeria joutuu vielä lisäämään. Kastikkeet löysentävät pikeeriä.

5. Loppu väri tulee elintarvikeväristä, vaikka sitä ei tarvitse enää niin paljon kuin suoraan valkoisesta pikeeristä värjättäessä.

6. Valmis musta pikeeri.

Paksuus on hyvä silloin, kun pursotus pysyy muodossaan (ei ala levitä)  ja jäljestä tulee sileää ja yhtenäistä.

Piparien ääriviivapursotukset tehtynä.

Koko piparin täyttöön tarvitaan vain tätä löysempi kuorrute, mutta muuten samalla tyylillä

Helpointa on tehdä pipareita muovi- tai metallimuoteilla, mutta aina ei ole saatavissa juuri sitä muottia, jonka haluaisi. Pipareita saa aikaan paperimallin avullakin, vaikka työ käy huomattavasti hitaammin. Mallin voi piirtää itse tai tulostaa sopiva kuva esim. netistä.

Tulostin netista Babarin ja Selesten, sillä Babar on yksi lemppareistani. Satuja onkin luettu ahkerasti lapsille ja tytötkin tykkäävät Babarista. Työvälineinä käytän pientä, sileäteräistä taikinapyörää (käytetään yleensä marsipaanille ja sokerimassalle), pientä marsipaaniveistä (itseasiassa lasten muovailusetistä :D) ja marsipaanitikkua.

Taikina on samalla ohjeella kuin nämä täällä, mutta käytin appelsiinia taikinan maustamiseen. Taikinalevyn saa tasaiseksi, oikeaan mittaansa mittatikkujen avulla esim. täällä, mutta itse kaulin ihan näppituntumalla :D

Yksi tapa on asettaa irti leikattu paperimuotti taikinan päälle ja leikata pienellä taikinapyörällä kuvio irti.  Kaikki kohdat eivät mene taikinapyörällä, vaan pyörä "puskee" taikinalevyä. Silloin täytyy mennä osissa, pätkä kerrallaan.

Terävät kulmat leikataan marsipaaniveitsellä.

Pienet ja helpot piparit voi siirtää pellille leveällä lastalla. Suuret ja monimutkaiset kannattaa leikata suoraan leivinpaperin päällä.

Toinen tapa on piirtää varovasti kuvio marsipaanitikulla.

Tämän jälkeen leikataan kuvio irti taikinalevystä merkkien mukaan.

Mikäli muotteja haluaa käyttää useammin, ne kannattaa päällystää esim. kontaktimuovilla, sillä muutoin taikinan rasva tulee paperista läpi ja muottia ei ole enää kiva käyttää :D

Elintarvikekynällä voi hennosti hahmotella paistetun piparin päälle tulevia pursotuksia, jos haluaa helpottaa pursotustyötä. Tai sitten ottaa mallista kopioita tai useampia tulosteita ja leikata osia sapluunoiksi. Silloin saa kaikista pipareista täsmälleen samannäköisiä.

Ai niin, vielä unohtui pari asiaa. Leikkaamisen jälkeen saattaa piparin reunat olla jostain kohdin epätasaiset. Reunoja voi tasoitella sormin tai marsipaaniveitsellä, etteivät ne jää röpelöisiksi paiston jälkeen. Paistettuna reunoja on vaikea tasoitella.

Toinen juttu on, että leivinpaperi kannattaa leikata täsmälleen leivinpellin kokoiseksi. Liian suuren leivinpaperin reunat kääntyvät ja siinä kohdin piparitkin taipuvat eikä niistä tule tasaisia.

Tässä nyt viimeinkin tämä lupaamani ohje. Vinkkejä olen itse hakenut ulkomaisilta, lähinnä amerikkalaisilta, nettisivuilta. Sieltäpäin taitaa tuo runsas pipareiden koristelutyyli tullakin : ) Ainakin hääpipareita on netissä runsaasti. Keksit ovat nähtävästi tarkoitettu häävieraille lahjaksi/muistoksi ja ne pakataankin yksitellen kauniisti sellofaaniin. Muutenkin on tarjolla runsaasti erilaisia teema-pipareita. Koristeluesimerkkejä löytyy cookies-kirjoista tai netistä kuvahaulla esim. hakusanoilla decorated cookies tai cookie decoration. Muitakin hakusanoja voi kokeilla, vaikkapa juuri jonkin teeman mukaan. Itse katselen vähän vinkkejä ja sitten mieluiten sovellan itse koristelut.

Royal Icing

Pikeerin valmistus:
Pikeeriin tarvitaan kananmunanvalkuaista, tomusokeria ja sitruunanmehua. Suomalaisiin kananmuniin luotan ainakin toistaiseksi, mutta on myös saatavana pastöroitua valkuaisjauhetta pikeerin tekoa varten. Sitä löytyy leivontaputiikeista.

Makua ja väriä saa jo valmiiksi käyttämällä mansikka- tai kaakaotomusokeria vaikkapa osittain tavallisen tomusokerin kanssa. Pikeeriin voi lisätä myös makuaineita (aromeja).



Riko kananmuna ja valuta valkuainen puhtaaseen, kuivaan kulhoon. Lisää muutama tippa sitruunanmehua. Joskus laitan vähän enemmänkin saadakseni sitruunaisen maun kuorrutteeseen. Sitruuna auttaa kuorrutteen kovettumiseen.



Sihtaa tomusokeri kulhoon ja vielä uudestaan valkuaisen joukkoon. Sekoita vispilällä.



Tähän laitoin noin 2 1/2 dl tomusokeria/kananmunanvalkuainen. Kuorrutteen tulee olla notkeaa.

LISÄYS: Martha Stewartin sivuilta löytyi vinkki tehdä pikeeristä tätä paksumpaa ja sitten laimentaa se vedellä sopivaksi esim. teelusikallisella tai parilla vettä. Silloin ei tarvitse tuota valkoista väriäkään niin paljoa ja kananmunan sivumaku saadaan pienemmäksi. Lisää muitakin kuorruteohjeita, jotka kuivuvat helposti,olisi kiva löytää.



Puhtaanvalkoiseksi pikeerin saa parilla tipalla valkoista elintarvikeväriä.



Kuorrutteen voi värjätä joko kulhossa tai sitten pussissa. Itse lusikoin useampaan pussiin (0,5 kg paksu pakastuspussi) kuorrutetta ja värjään ne sitten. Ei tule sotketuksi kulhoja, kun tekee useampia värejä. Leivinpaperista tehtyä pursotinpussia käytettäessä, pikeeri kannattaa värjätä erikseen kulhossa.



Lisään tomusokeria jäljelle jääneeseen massaan, jotta saan paksumman koristelupikeerin. Seos on sopivaa, kun vispilää nostettaessa pikeeristä tulee vuori, mutta huippu taipuu nopeasti. Mikäli kuorrutteesta tulee liian paksua, ohenna sitä tilkalla vettä.



Nyt pikeeri on valmista. Koristelua varten tarvitaan muutakin. Pikeerin voi pursottaa siis pursotinpusseillakin ja pienillä pyöreäpäisillä tyllilla. Minulla on 0,5 mm, 1 mm ja 2 mm kokoisia tyllia. Yleensä käytän pieniä pakastepusseja, kun ne ovat edullisia, niissä on pikeeri helppo värjätä ja ne voi heittää käytön jälkeen pois. Tylla on vakaampi käytössä kuin muovipussin kulma : ) Nonparelleja varten minulla on pinsetit. Hammastikut tai coctailtikut ovat käteviä apuvälineitä. Sokerikukkia teen varastoon pienellä kukkamuotilla aina jämäpaloista, mitä jää kun tekee esim.ruusuja. Kaupan sokerikuorrutetta voi myös käyttää koristelussa. Pursotan sen myös muovipusseihin ja käytän sen niistä. Käsissä kuorrute pysyy notkeana (tai ainakin minun kuumissa käsissäni) ja saa ohutta pursotusta. Tuubista suoraan se on vaikeaa.



Tässä värjätyt pikeerit ja piparit odottelemassa. Leikkaan pussien kulmaan pienen aukon, kokeilen leivinpaperin päälle pursotusta ja suurennan aukkoa tarvittaessa.



Tässä kuorrute levitetään suoraan piparille.



Pikeerin päälle ripoteltuja nonparelleja.



Paksummalla pikeerillä kierrän koristeltavan alueen ohuella pursotuksella. Silloin reunasta saa terävämmän.Täytän alueen ohuella pikeerillä aloittaen jostakin reunasta.



Etenen siksakkia samalla pikkuhiljaa puristaen pikeeriä ja muovipussin päällä levittäen.





Piparia voi vähän ravistaa, jotta kuorrute asettuu tasaisesti. Ilmakuplat saa pois coctailtikulla.



Kun pikeeri on vielä kosteaa, siihen voi lisätä kuvioita erivärisellä pikeerillä. Nämä kuviot siis sulautuvat pikeeripintaan. Tässä palloja. Marmorikuviota saa tikulla väriä levittäen.



Kun pinta on kuivunut, vähintään pari tuntia, voi alkaa koristella paksummalla pikeerillä. Pienet palloset ja viivat ovat helppoja.



Kukat ovat kauniita. Kiinnitän ne pikeerillä ja laitan pinseteillä nonparellin keskustaksi. Pikeeripallonenkin kävisi ihan yhtä hyvin : )



Korsettipipari.



Mustat nyörit, ensin keskiviiva.



Sitten nyöritys.



Valmiita pipareita.



Muitakin kuorrutevaihtoehtoja löytyy kuin pikeeri. Tomusokeri+jokin neste (vesi, sitruunan- appelsiininmehu, kahvi) käy myös, mutta se on vaikeampi hallita ja värit muuttuvat siinä nopeasti. Yksi tapa on kuorruttaa tomusokeri+nesteseoksella ja koristella kaupan sokerikuorrutteella, joka on aika hyvä koristelukoostumukseltaan. Lisäilen tähän muitakin vaihtoehtoja, jahka niitä kokeilen : )

Pipareista tulee melko sokerisia näin kuorrutettuna. Sokerin määrää voi vähentää jättämällä koko piparin kuorruttaminen pois ja vain muuten koristella pipari. Joulupipareitahan usein koristellaan tällä tavoin.

Pikeeri on herkästi rikkoutuvaa. Pinta kyllä kestää, mutta erilliset koristelut, esim. pitsipalloset saattavat irrota kovassa käsittelyssä.

Laitan tämän omaan kategoriaan : )

Lisäys:

Sitruunanmehu auttaa kuorrutteen kovettumisessa, mutta tilalle voi käyttää myös muutamaa tipaa etikkaa. Konditorioissa kuulemma käytetään viinihapon ja veden sekoitusta 50/50, mutta sitä en ole testannut.

Väriaineina voi käyttää luonnon omia väriaineita esim. tilkkaa punaista mehua, punajuurta, kaakaota jne.

Tomusokerin määrä vaihtelee todella paljon riippuen siitä, mihin tarkoitukseen kuorrutetta käytetään. Joskus sopivan kuorrutteen saaminen on ihan pienestä määrästä kiinni. Paksua kuorrutetta voi löysentää tilkalla vettä.  Liian löysä taas leviää liikaa ja liian paksusta ei tule kaunista jälkeä eikä se tartu pipareiden kuivaan pintaan. Ohjeellisiä määriä:

Pipareiden ääriviivat ja koristelu:

1 valkuainen

n.4 dl tomusokeria

muutama tippa sitruunanmehua tai etikkaa

Täyttöpikeeri:

1 valkuainen

2 1/2 dl-3 dl tomusokeria (vähemmän, jos halutaan mahdollisimman litteä kuorrutus, enemmän, jos halutaan puffikuorrutus kuten enkelin siivissä täällä).

muutama tippa sitruunanmehua tai etikkaa

Piparkakkutalojen kiinnityspikeeri:

1 valkuainen

noin 5 dl tomusokeria

muutama tippa sitruunanmehua tai etikkaa

Nykyään käytän koristelupursotuksissa pientä, pyöreäpäistä tyllaa. Sillä saa tasaisen pyöreää pursotusjälkeä. Koko vaihtelee halutun paksuisen jäljen mukaan 1 mm-4 mm kokoihin. Yleensä käytän 1mm ja 2 mm päätä. Talojen kasauspursotuksissa on hyvä olla näitä isompi tylla. Täyttämiseen sopii edelleen paksu pakastuspussi.

Kuorrutteen värjäämisenkin olen siirtänyt kulhoihin, mutta tarvittavat määrätkin ovat ajan saatossa kasvaneet :D