On Paratiisi aivan salainen, lumoava paikka, talon-alainen. On siellä kakkua ja marmelaatia, enemmän kuin kukaan voisi vaatia. On hunajaa ja marjamehua. Myös suklaan määrää täytyy kehua. Ei antimia liene puuttunut, vaan mihin saparo on juuttunut. ( Mansikkamäki, Helme Heine)
Minulle oli sovittuna tälle päivälle naapurin (tai melkein naapurin) tytölle synttärikakun teko. Tämän päivän sankari oli mukana myös oman tyttöni synttäreillä. Hän ihastui poni-kakun tyyliin ja halusi itselleen samantyyppisen, mutta Littlest Pet Shop-hahmolla (kala) ja sinisävyisenä.
Eilen illalla tein marsipaanin päälle hahmon ja siihen asti olin vielä suht' tyytyväinen. No, aamu koitti ja aloin koristella mansikkamoussella täytettyä peruskakkua. Nyt kerman värjäys ei onnistunut ihan mieleiselläni tavalla. Sininen sävy ei ole helppo, sillä kerman oma sävy on aina keltaiseen taittava. Lisäksi väriä piti lisätä ja niinpä kerma ylivatkaantui sekoitellessa. Eikä siinä vielä kaikki. Jo tehdessä tiesin, että nyt ei hyvä seuraa, mutta väänsin kuitenkin sisäisestä kakkuäänestä huolimatta raidallisen pursotuksen myös kakun päälle. Valkoinen pursotus olisi ollut raikkaampi ja sopinut paremmin kakkukuvan marmoroituun alustaan. Miksi pitää tehdä jotain väkisin, vaikka tietää homman menevän metsään 
Koristelu on omaa käsialaa eli ihan tälläistä kalaa ei hahmoista löydy.
Raidallisen kermareunan teosta otin muutaman kuvan. Alusta oli hiukan ahdas, mutta pienellä palettiveitsellä sai reunan vedettyä kutakuinkin sileäksi. Kokeilin myös viivotinta. Liian iso oli sekin. Ahonlaita-blogista löytyy hyvät ohjeet oikeaoppisen reunan tekoon, täältä.
Värjäsin kerman eri sävyillä ja laitoin jokaisen omaan pursotinpussiin. Tyllaa ei minulla niissä ollut, paitsi yläreunan pursotuksissa ja raidoitin kerman siihen näin.
Pursotin jokaisen värin tasaiseksi pötköksi kakun ympäri aloittaen alareunasta. Pyörivä alusta on melkeinpä ehdoton, sillä kakun kääntäminen ilman sitä on hankalaa. Minulla on käytössä marmorin juustotarjotin 
Kakun sivu pursotettuna.
Ja sitten vedetään lastalla, raapalla, viivottimella tai muulla tasaisella työvälineellä samalla kakkua pyörittäen. Koska kerma oli liian vatkaantunut, ei reunasta tullut sileän sileä. Ei vaikka kastoin palettiveitsen kuumaan veteen, kuivasin ja vedin vielä uudestaan kakun reunaa vasten. Asiaan vaikutti varmasti kerman lisäksi lastan huono asento eli kakkualustan tulisi olla mielellään reunaton.
Kiitos noiden reunojen raidoittamisen ohjeesta! Täytyy varmaan tehdä koekakku ja kokeilla ;)
Valkoinen olisi ehkä ollut raikas ja tyylikäs ja ihan kivan näköinen sekin, mutta ehkä myös vähän tylsä ja varovainen?
Joo, vähän ylivatkattua, mutta sellaista sattuu. Kiva että sattuu muillekin :-) Ja varmasti oli hyvää ja ihailtu :-)