Esikoiseni Akselin ollessa vauvaikäinen puin hänet pääsääntöisesti keltaiseen, vaaleanvihreään, oranssiin ja punaiseen. Poika on niin tottunut näihin kirkkaisiin väreihin että itse valitseekin niitä vaateostoksilla ollessamme =o) Ikävä kyllä 134-140 senttiselle pojalle ei kovin paljoa värivaihtoehtoja enää löydy. Tyttäremme Karolinan syntyessä jotenkin vain jämähdin hempukkaisen vaaleanpunaisiin ja punaisen eri sävyihin. Mm oranssi, keltainen ja vihreä eivät vain väreinä sovi tyttäremme omiin sävyihin. Ja toisaalta tyttömme on niin pesunkestävä prinsessa ettei sinisiä/tummia värejä huolisikaan päälleen.

Minulla on kolme poikaa, joiden vaatetuksessa näkyy paljon kaikenlaista väriä, paitsi ehkä just sitä vaaleanpunaista. vaaleanpunainen on jotenkin niin selkeä "tyttöjen väri"... Tosin saattaisin hyvinkin osta esim vaaleanpunaisen jokapoikapaidan. Enpä sitten tiedä.

Kirkkaanpunaisia vaatteita pojillamme sen sijaan on paljon, samoin oransseja.

ja viimekertaisella kauppareissulla meidän sällimme ottivat ja valitsivat itselleen H&M:ltä korut! Keskimmäinen toivoi vaaleanpunaisen kukkakorun, esikoinen violetin rullaluistinketjun... :D

Minun mielipiteeni on että jokainen äiti/isä saa pukea lapsensa aivan niin kuin itse haluaa.
Jos joku haluaa pojalle vaaleanpunaista niin laittakoon, mutta varmasti saa varautua kertomaan, että " ei, kyllä tämä meidän lapsi on poika, ei tyttö", koska kyllä ne "värikoodit" vaan on niin syvällä ihmisten mielissä.
Itsekin olin esikoista odottaessani sitä mieltä, että jos tulee tyttö, niin vaaleanpunaista ei sillä vauvalla nähdä... vaan kuinkas kävikään... tyttö tuli ja kaikki vaaleanpunaiset vaatteet ja tavarat olivatkin yhtäkkiä niin suloisia ja meidän neiti puettuna useimmiten juuri siihen väriin. Myös ristiäisissä oli vaaleanpunaiset koristeet, ei muuta edes mietitty.
Ja kun kolmas lapsi oli kahden vaaleanpunaisen nyytin jälkeen poika, niin taas menin "valtaväestön" mukana ja koti eli vaaleansinistä kautta :)
Tuskin kenenkään äidin tarvitsee ajatella niin, että ei saisi laittaa vaaleanpunaista tytölleen tai sinistä pojalleen, ettei vaan liiaksi vaikuta lapsen leimautumiseen hänen omaan sukupuoleensa ym. Kyllä se lapsi jo aika varhain muutenkin alkaa ilmoittaa, mikä vaate ja väri kelpaa ja mikä ei. Ehkä väriä enemmän pitäisikin miettiä, millaisia vaatteita lapsille nykyään tehdään, niissä kun todellakin olisi parantamisen varaa... mutta se taitaa olla jo toinen aihe :)

Yhdyn kyllä täysin yllä olevan KATRIN mielipiteeseen. Oli kuin suoraan minun suustani =DD

Sen verran lisään omaa elämänkertaa että kun esikoinen, tyttö syntyi... Niin hänellä käytin hirmusiesti kirkkaita värejä -> keltainen, tummanpunainen jne jne. Silloin tosin ei edes ollut vaaleanpunaista sillälailla tarjolla kuin nyt.

Pojalle hankin hetimiten vaaleansinistä hempeetä kun oli vauvaikäinen. KAsvaessa tuli tummanruskeaa ja oranssia valintoihin myös mukaan. Meillä on myös vaaleanpunaisia T-paitoja sekä paitapuseroita juhla tarkoituksiin ja voin sanoa että vaaleanpunainen sopii pojalle myös <3

Toisen tytön saatuani olin niiiiin myyty vaaleanpunaiseen että eipä juurikaan muita värejä tullut edes mietittyä. Ja myönnän edelleen olevani HULLUNA vaaleanpunaiseen ;)
Ja 2 vuotias neitommekin sitä itse valitsee kun valinta hänelle annetaan =D

Se, mihin värit sitten "kasvattaa" lapsiamme, on minusta suhteellisen tylsä ajatus -> kyllä minusta se kasvattaminen tulee ihan muista asioista kuin vaatteiden väreistä. Enemmän pitäisi kiinnittää esim. huomiota minkälaisia kuvia puseroissa on, kuin itse vaatteen väri =/ JA yleisestikin ottaen kasvatukseen.

Värit ovat mieltymyksiä ja lapsi kyllä oppii varhain kertomaan oman mieltymyksensä väreistä jos ylipäätäänsä kiinnostuu edes koko asiasta -> on niitäkin lapsia ketkä ei koskaan ns.välitä millaisia vaatteita ostetaan ja hankitaan vaan on yhtä tyytävinen vaatteeseen kuin vaatteeseen -> meidän esikoinen on aika pitkälle tällainen vaikka tyttö onkin ;DDD

Kyllä tätä voisi jaaritella pidempääkin mutta katson asian olevan suteellisen selvä lyhyemmälläkin paasaamisella =D

Meidän pojalla suosin beigeä ,vihreää, oranssia, mustaa, ruskeaa, tummansinista. Tukan pituudesta kumminkin yleinsä kaikki päättelevät hänen olevan tyttö, oli päällä kuinka "poikavärit" tahansa.
Siinä sitten kommentoin että kyllä tämä nyt on poika, jolloin alkaa päivistely tai selittely tyyliin "kun on noin pitkä tukka, niin tytökshän mä.."

Tuskin vaaleanpunaisiin puettua tyttöä jolla ei niin tukka ole kasvanut (lue on ollut "kalju" syntyessään) jolla siis tukka ei välttis yli yksvuotiaanakaan ole kasvanut vielä kovin pitkäs, ni tulla sanomaan et onpa suloinen poika ?

Meni jo hieman ehkä aiheen viereen, mut siis pointtina on et värillä ei sinällään ole väliä. Käyttäväthän toiset aikuiset miehet vaaleanpunaista paitaa ym ja naisethan saa pukeutuu ihan mihin vaan väriin ;D
Lapset sitten hiukan vanhempina haluavat päälleen mitä sitten haluavat :)

Nää on taas näitä ikuisuuskysymyksiä ja päätyvät lopulta ratkaisuun: jokainen tehkööt miten haluaa.

Kyllä tytöiltä sallitaan minustakin laajempaa väriskaalaa, hiukka voisivat ristiäisvieraat kattoa kieroon, jos hempeän vaaleanpunaisia pikkuleipiä tarjottaisiin pojan ristiäisissä(heti olis ajattelu et tyttöäkö toivoivat). Toisaalta ei tarvi välittää mitä ajattelevat.

Mulla esikoinen poika ja puin kirkkaisiin väreihin ja edelleen tykkää mm. oranssista ja punaisesta ja saattaispa tuo laittaa vaikka vaaleanpunaisen pikeepaidankin päälle jos se on ostettu poikien osastolta (kevätjuhlissa luokkakaveri pojalla muuten oli semmonen ja oli kuule hyvännäköinen) ... kuka 11 v. nyt likkojen vaatteisiin haluaa pukeutua. Keskimmäinen lapsi on tyttö ja on käyttänyt veljensä vanhoja vaatteita ihan iloisin mielin ja toisaalta pukeutunut rimpsuihin ja hepeneisiin.

Voishan sitä tietty laittaa ilmaan kysymyksen, miksi pojat ja miehet eivät pukeudu hameeseen tai mekkoon tai miksi eivät käytä nailoneita?

Hauskaa, että tästä virisi keskustelua. Vastaan vielä vähän paremmin perusteluin, kun postaus käsittelee vain tätä aihetta.

Juuri joku nimekäs (jonka nimeä en tietenkään muista) miespuolinen suunnittelija kuvattiin hame päällä, mutta taitaa tosiaan olla pitkä matka siihen, että niitä laajemmin nähtäisiin länsimaisen miehen päällä. Kulttuurisidonnaisia ja aikaan kuuluvia ilmiöitähän nämä on, olivathan sukkahousutkin alunperin miesten juttu.

Samoin tämä ajattelun (vaalean)punaisesta tyttöjen ja (vaalean)sinisestä poikien värinen ei ole historiallisesti kovin vanha. Ehkä kuukausi sitten luin aihetta käsitelleen jutun, jossa mainittiin sen olevan noin 1900-luvun alusta, ellen väärin muista. Aiemmin punaista pidettiin laajemmin miesten värinä.

Olen samaa mieltä siitä, että pojille ja miehille "sallitut" roolit ja myös värimaailmat ovat usein tyttöjen ja naisten maailmaa kapeampia. En myös usko, että väri on vain väri, sillä kaikki teot ovat valintoja, jotka viestittävät ja vaikuttavat, myös kasvatuksessa. Väri ei varmasti ole se merkittävin, mutta pieni osa sitä, mitä viestejä annamme lapselle tai ympäristölle. Sukupuolia ajatellaan perinteisesti - ainakin länsimaissa - olevan kaksi ja ne ovat toisensa poissulkevia biologisia sukupuolia (sex). Psyykkinen ja sosiaalinen sukupuoli (gender) on kuitenkin ehkä merkittävämpi. Asia ei siis ole niin mustavalkoinen, joko tai. Asiaan voi tutustua paitsi netissä, myös usein esim. mainiossa elävässä kirjastossa, jos sellainen onni sattuu omalle kohdalle. Silloin pääsee kyselemään paikan päällä niitäkin kysymyksiä, joita ei osaa tai kehtaa ääneen muuten kysyä.

Ympäristöltä toivoisi usein moniarvoisempaa ajattelua siinä, mitä sallitaan muille. Minusta on sääli, että vaaleanpunaiseen pukeutunutta tai pitkähiuksista pidetään automaattisesti tyttönä. Siinä mielessä olen siis ehdottomasti sitä mieltä, että kukin pukekoon itselleen ja lapsilleen niitä värejä, joita toivovat, kunhan tiedostavat tekemänsä valinnan. Näihin sukupuolta korostaviin valintoihin liittyy nimittäin muutakin kuin estetiikka, esimerkiksi valta, roolit ja erottelu. Jos kyse olisi vain kauneudesta tai mieltymyksestä, ei suomalaisilla naisjohtajilla olisi yhtä usein niin lyhyt tukka tai tummemmat värit kuin nyt on. On tarve vaikuttaa uskottavalta, siis... mieheltä?

En ole aihetta opiskellut tai tutkinut, mutta jonkin verran asia on tullut eri paikoissa esille. Siispä pitkäksi venähtäneen kommentin loppuun vielä asiaa paremmin kuvaileva teksti:
"Sukupuolisuuden ulottuvuuksia ovat biologinen sukupuoli - geneettinen, hormonaalinen, anatominen, ruumiillinen - sosiaalinen sukupuoli (miten muut ihmiset tulkitsevat) ja psyykkinen sukupuoli (miten itse kokee sukupuolensa). Kulttuurinen käsityksemme on, että ihmisen sukupuoli on sama näillä kaikilla ulottuvuuksilla, pysyvä ja vakaa ihmisen ruumiillinen ja psyykkinen ominaisuus. Arkikäsityksiimme kuuluu myös se, että sukupuoliryhmiä on kaksi ja vain kaksi: miehet ja naiset ja että kaikki ihmiset on yksiselitteisesti jaoteltavissa jompaan kumpaan ryhmään.

Kuitenkaan edes biologisesti ihmiset eivät jakaudu vain kahteen sukupuoleen - esimerkiksi biologisten miesten ja naisten lisäksi syntyy intersukupuolisia eli hermafrodiitteja, joilla on molempien sukupuolten fyysisiä ominaisuuksia. Kymmenellä prosentilla väestöstä on jotkin muut sukupuolikromosomit kuin XX tai XY, esimerkiksi XXY. Sukupuolisuuden ilmauksena pidettyjen ruumiillisten ominaisuuksienkaan suhteen ihmiset eivät jakaudu yksiselitteisesti kahteen ryhmään, esimerkiksi joillakin miehillä on suuremmat rinnat kuin useimmilla naisilla tai joillakin naisilla kasvaa viikset jne. Jako kahteen biologisilta sukupuoliominaisuuksilta erilaiseen ryhmään ei ole absoluuttinen, vaan keskimääräinen. Jako on pikemminkin kulttuurinen konventio kuin biologinen fakta.

Sosiaalisia ja psyykkisiä sukupuolia on myös enemmän kuin kaksi, esimerkiksi mies, nainen, transgender, genderblendari, she-male… Kokemuksemme, että sukupuolia on kaksi, on seurausta arjen sukupuolittavista teoista ja sosiaalisista käytännöistä. Kahden sukupuolen sosiaalinen todellisuus tuotetaan pukeutumisen, meikkaamisen ja elekielen semiotiikalla, muokkaamalla omaa ruumiillista olemusta (esimerkiksi ajelemalla ja kasvattamalla karvoitusta ja hajustamalla keho "miehelle" tai "naiselle" sopivalla tavalla), omaksumalla kulttuurisia mielikuvia miehisyydestä tai naiseudesta oman persoonallisuuden kuvaukseksi, tulkitsemalla ja kohtelemalla toisia ihmisiä "miehinä" tai "naisina"."
(http://www.transtukipiste.fi/sukupuoli/ttp0202.php)

Ja tässä toinen mainio artikkeli sukupuolista. Suosittelen lukemista ainakin kaikille vanhemmille, jotka asiaa pohtivat:
http://www.transtukipiste.fi/sukupuoli/ttp0203.php

Mun ystävälläni on kolme pientä tyttöä, jotka kaikki rakastavat vaaleanpunaista, kirkkaanpunainen käy myös. Mielenkiintoista on myös seurata vanhempia rouvia (kuten äitini ja anoppini), jotka myöhemmässä vaiheessa, asiaa mitenkään ajattelematta tai analysoimatta, ovat ruvenneet taas käyttämään vaaleanpunaista. Kolmi-nelikymppisinä eivät olisi ikinä käyttäneet vaaleanpunaisia vaatteita.

Täytyy minunkin muutama lause aiheeseen kirjoittaa.

Itse kauhistelin ennen lapsieni syntymää vaaleanpunaista/vaaleansinistä väritystä lasten vaatteissa, tyttöjen ja poikien lelujen yksitotisuutta ja tiukkoja roolituksia tytöksi ja pojaksi.

Esikoistyttöämme puin innokkaasti sinisiin. 1-vuotias kaljuneiti sai jatkuvasti osakseen: "mitäs pikku-poika?" -kommentteja. Kodissamme oli syvässä sovussa sekä tyttöjen että poikien lelut, sillä erotuksella, että poikien leluihin tyttömme ei juuri koskenut. Perimmäisestäkin nurkasta neiti haki nukkensa ja hoiti sitä antaumuksella. Puolitoista vuotiaana heittäytyi maahan huutamaan, jos päälleensä puettiin, mitään muuta kuin vaaleanpunaista. Nyt esikoisemme on 5 v neitokainen ja erittäin tietoinen rakastamastaan vaaleanpunaisesta. Senään vähän ruskeaa olen saanut vaaleanpunaisen kaveriksi hivutettua. Nuorimmaisemme on saanutkin alusta asti vaaleanpunaisen "kylvyn" ja siitä suunnattomasti nauttinut.

Tee vain Ebe jatkosssakin vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä pipareita. Ne ovat ainakin musta aivan syötävän söpöjä!

Laitanpas minäkin osani keskusteluun..
Eihän niitä lapsia aina tarvitse vaaleanpunaiseen tai vaaleansiniseen väriin pukea, voihan toki tytölle laittaa vaikkapa vaaleankeltaista ja pojalle vaaleanvihreää.. Kukin äiti tekee omalla tyylillään.
Mun mielestä on kuitenkin ihanaa nähdä kauniisti puettuja vauvoja, oli se sitten vaaleanpunaista tai vaaleansinistä, KOSKA hyvin pian tulee vastaan se kausi, kun ei ne äidin valitsemat nutut enää lapselle kelpaa, vaan tilalle tulee ne omat mieltymykset ja valinnat. =)

Minä en itte hirveästi tykkää vaaleanpunaisesta, eikä meillä tyttärillä (4 kpl) vauvana ollut kaikki vaatteet tätä väriä ollenkaan. Löytyi oranssia, keltaista, valkoista, beigeä, turkoosia, violettia, joulun punaista (paljon) jne. Kaikista tuli silti ihan tyttömäisiä tyttöjä! Minun käy ihan surku kun talsii tuolla kauppojen lastenvaateosastolla ja poikien vaatteita katselee...kovin on tummanpuhuvaa jo 1-vuotiaiden kohdalla ja siitä eteenpäin!! Murrosiässäkin ehtii synkistellä...ootteko nähneet 13-16-vuotiaiden luokkakuvia? Hmm...melko mustaa!

Minä kans hyppään remmiin ja mun mielipide on tällälailla, että:
Aivan sama mulle mitä kukin lapselleen päälle laittaa (mekko tai pöksyt, vaaleenpunasta taikka sinistä, röyhelöillä taikka ilman)... Mä en kuiteskaa pojilleni (vauvaikäsenä) olis koskaan päälle vaaleenpunasta lumppua laittanu (saatikka samansävystä tuttia suuhun tuupannu). Molemmilla pojilla on kyl mekko ollu omissa ristiäisissä päällä (vaaleensinisillä nauhoilla). Sittemmin ku ovat hiukka kasvaneet ja saaneet selkeitä "poikapiirteitä" ni valinta on ollu heillä iha itellään. Eli siitä vaan liilaata taikka vaaleenpunasta jos silt on tuntunu =)
Tytöllä sama juttu... vavvanvaaleensinistä ei laitettu päälle, vaan oltiin sulosen tyttömäisen näkösiä sihen saakka et haluttiin itte valkata päällepantavat värit ja mallit =)

Sen verta trendikäs haluun kuiteski olla, et varmasti leipomusten suhteen jätän pojalle tekemättä vaaleenpunaset piparit... samoin ku tytölle vaaleensiniset (aatelkaa ny, helmiäistä viel päälle)8D
Noilla väreillä tarkotan just niitä vavvanvaaleenpunasta ja sinistä (sävyjä kun on niin monensorttista ).

Jokainen kuiteski tekee iha kui haluaa, eikä siit tartte mun mielest edes keskustella (ja pakko oli silti osallistua tähän keskustelutuokioon) :)))))))))

Sorry, jäi noista "ristiäisväreistä" jättämättä kommenttia elikkä eikös pienille vauvoille sovi kaikki pastellisävyt?! Miksi pitäisi olla vaan vaaleanpunaista tai -sinistä?? Eikö olisi useampi väri paljon iloisempi tai parin yhteensopivan yhdistelmä!!?

Olen tätä väri-asiaa miettinyt erityisen paljon silloin, kun odotin rinsessaa. En osannut ostaa vaatteita varastoon, kun en tiennyt tulokkaan sukupuolta. Kaikki vauvojen vaatteet ovat joko vaaleanpunaisia tai -sinisiä, TAI jos väri on ok, niissä on joku kuva, joka on selkeästi sukupuolisävytteinen. Tytölle ehkä voisikin pukea sen vaaleanvihreän autopaidan, mutta vaaleankeltainen keiju-paita pienelle pojalle ei ehkä ole ensimmäinen vaatevalintani...

Miksei ne vaatteet voisi olla niitä vaaleankeltaisia, -vihreitä, beigejä... Ja kuvat olisi pupuja ja nalleja!

Erityisesti pienillä lapsilla vaatteiden käyttöikä on aika pieni ja niitä mielellään säästelisi seuraaville tulokkaille (jos niitä tulee edes). Toisaalta nyt on aika riskialtista... Meillä on laatikkokaupalla punaisia vaatteita -mitäs sitten, jos sieltä tuleekin liuta poikia?????

Tutkimusten mukaan lapsiin suhtaudutaan eri tavalla heidän sukupuolensa perusteella. Minusta se on vastenmielistä ja rajoittaa lapsen kehittymisen mahdollisuuksia. Kommenteistannekin on helposti löydettävissä mitä ominaisuuksia liitetään tyttöön ja mitä poikaan. Nämä ovat vain kulttuurisia konventioita eikä niille ole mitään perusteita. Kyse ei ole "vain väreistä", koska väreillä koodataan sukupuolta, jonka perusteella lapseen suhtaudutaan.

"Tytölle ehkä voisikin pukea sen vaaleanvihreän autopaidan, mutta vaaleankeltainen keiju-paita pienelle pojalle ei ehkä ole ensimmäinen vaatevalintani..."

Tuo johtuu siitä, että tässä kulttuurissa naiseus/tyttöys on alempiarvoista kuin mieheys/poikuus. Miksipä kukaan haluaisi alentaa statustaan, mutta statuksen ylentäminen on kyllä suotavaa. Siksi tytöt saavat olla poikamaisia, mutta pojat eivät missään nimessä saa muistuttaa tyttöjä. Jos todella uskot tyttöjen olevan vähempiarvoisia, niin älä toki pue poikaa "tyttöjen vaatteisiin." Itse en usko että on olemassa erikseen tyttöjen ja poikien vaatteita. Voisin aivan hyvin pukea mihin tahansa vaatteisiin.

Meillä kaksi pientä poikaa. Vaatteista suurin osa on poikien värejä (sinistä), koska kaupoista ei löydy mielestäni riittävästi värejä pojille!
Ja jos löytyy, niin kyllä nappaan hyllystä heti sen värikkäämmän vaihtoehdon. Meillä poika 3,5v valitsee itselleen mieluiten tummaa punaista ja oranssia väri ja niitä yhdistellään sitten tummiin housuihin, kun paidoista onneksi noita värejä edes vähän löytää! Vanhemman pojan lempivärejä ovat oranssi ja pinkki! Vaikka vaatteista ei vaaleanpunaista löydy nyt, niin ei musta olisi mahdottomuus, jos jossain paidassa olisi muiden värien ohella v.punaista.. Nuorempi poika on nyt joutunut tyytymään äidin värivaihtoehtoihin, mutta kunhan hän kasvaa, niin saa päättää itse minkä värisiä vatteita haluaa.

Nämä värit pätevät myös leluihin.. poika valitsee mieluiten myös punaisia, keltaisia ja oranseja autoja jne. JA tyttöjen leluja löytyy äidin lapsuuden leluista vaikka kuinka paljon ja nuket on leikeissä IN :) Vanmhempi poika myös rakastaa prinsessa juttuja (poikien tyypillisten leikkien ohella). Se hempeys tuntuu kiehtovan häntä!

Ja jos saisin joskus tytön, niin en vierasta pukea häntä siniseen.. kaikki värit käyvät, mutta meiltä eniten löytyy sitä sinistä :)

Täytyyhän munkin lusikkani soppaan pistää.... Pojan syntyessä kapinoin tätä "pitää olla sinistä"-linjaa, ja puin päälle kaikkea muuta väriä. Ristiäiset olivat vaaleanvihreät. Tyttöjen syntyessä en enää ollut niin tarkka, vaan myös pinkkiä löytyi kaapista. Ristiäiset olivat molemmat persikanväriset, mekonnauhoineen kaikkineen.
Kaikki värit käyvät kaikille! Tänä kesänä olen muutamaan otteeseen bongannut aikuisia miehiä, joilla on pinkki paita. Näytti aika hyvältä...

Kone jämähti ilen niinn totaalisesti kun yritin kommentoida eli uusi yritys =) Meiltä löytyy 4 poikaa ja 2 tyttöä, viimeisimmän prinsessan kohdalla tulee kyllä ostettua aitoa "tyttö" vaatteita, pinkiia, vaaleanpunaista (huomaa että kyseessä on äiti jonka perheestä löytyy huima miesvalta...) vanhempi tyttäreni (8v.) taas vieroksuu pinkkiä nyt todella paljon, vihreän eri sävyt ja musta ja harmaa valtaa vaatekaappia todenteolla! Onneksi pinkki käy somiste värinä edelleen =) Nuorimmalla pojallani olen pitänyt mm. vaaleanpunaisia puseroita, on sen verrän Äijä tuo pikkumies 3v, että sallii näinkin tyttömäiset värit. Liian kanssa en halua eritellä lapsien sukupuolta värien kanssa, olen mm. pukenut pojille aina paljon punaista jne. Miksi ihmeessä poikien täytyisi pitää vain tummia synkkiä värejä!!! Itse olen harmonisten ja hempeiden värien ystävä, se näkyy kyllä mm. leivonnaisissani =) Mutta poikien kakku toiveet ovat jo niin rajoittania, ettei värien kanssa voi hempeillä, pinkki Turtles....ei kuulosta hyvältä =) Pinja toivoo yllätys, yllätys Hello Kitty kakkua jolukuisille kaverisynttäreilleen ja siitä tulee pinkki/vaal.punainen oikein hempukkainen =) Niin iso tyttö Pinja ei vielä ole ettei kakku saisi olla ihanan prinsessainen =)

Kas, oli ainakin muutama samaa mieltä kanssani. Anonyymiltä sain ainakin ajatuksilleni tukea, kun tunnuin muuten jäävän vähemmistöön. :)

En oikeasti uskonut vielä pari vuotta sitten enää kenenkään uskovan absurdiin ajatukseen "tyttöjen ja poikien väreistä", leluista, ammateista etc. mutta olen huomannut, että yhä se on voimissaan. Me voisimme kuitenkin muuttaa ajatusta ja tuoda hieman moniarvoisuutta lastenkin maailmaan. Jos nuket, keijut, hoivaaminen yms. ovat niin "tyttöjen juttuja" ja sitä ajatusta tuetaan lapsesta lähtien, ei ole ihme, että esim. kasvatusalalle, hoitoalalle jne. hakeutuu enemmän naisia, kun miehet kokevat sen olevan vähemmän "miehekästä" tai ei niin sallittua heille. On harmi, jos joku ei voi toteuttaa itseään haluamassaan asiassa, koska kokee, että ympäristö ei tue sitä, siis. esim. poika baletissa tai mies sairaanhoitajana.

Joku tutkija kommentoi kerran lehdessä sitä, miten tytöt usein puetaan hempeisiin vaatteisiin ja vaaleisiin väreihin, joiden ei sallita sotkeutuvan ja pojat useammin tummiin sävyihin. Lisäksi poikien sotkeentuessa monet taitavat edelleen ajatella, että pojat ovat poikia ja niiden kuuluukin olla vähän rasavillejä, mutta tytöillä hiljaisempi käytös on suotavampaa. Toisista kasvaa kilttejä tyttöjä aikuisenakin, toisista johtajia. Vaikka tasa-arvon sanotaan olevan Suomessa hyvin verrattuna muuhun maailmaan, on meilläkin edelleen naisen euro pienempi kuin miehen, johtajina useammin miehiä kuin naisia etc. Siksi näillä valinnoilla, joita jo lapsen ollessa pieni tehdään, on merkitystä.

Luin kyllä jonkun lasten psykiatrin (?) kommentoineen lehdessä, että tytön on annettava pitää prinsessakautensa, jos sellainen hänen aloitteestaan tulee. Mielestäni kasvattaja voisi kuitenkin tarjota eri vaihtoehtoja eikä ohjata lasta sukupuolen mukaan niin selkeästi tiettyihin valintoihin.

Mun mielestä trendikkyyttä on vanhojen mallien rikkominen, vanhan soveltaminen uuteen, luovuus. Vanhassa itsepintaisesti pysyminen, vaikka se olisikin arvomaailmaltaan tai käytännöllisyydeltään huono ajatus, on mielestäni melko konservatiivista ja lyhytkatseista perinteistä kiinni pitämistä, vaikkakin hyvin inhimillistä. Eri asia on sitten se, jos perinne on oikeasti omaan arvomaailmaan sopiva, mutta täälläkin kommenteista on kuultavissa, että moni haluaisi muuttaa asiaa, mutta ei uskalla toisten kommenttien takia (toki monet myös sallivat ja käyttävät useita värejä yms., mutta juuri poikien kohdalla "tyttömäisten" asioiden käyttäminen tökkii). Toivottavasti osasin tulkita ajatuksia oikein.

Eli kannatan myös ulkonäön, ei vain aatteen, vuoksi pinkkiä Turtles-kakkua tai vaaleanpunaisia pipareita pojalle. :) Tekee sopivan säväyksen ja jää varmasti mieleen.

Eihan lapsen vaatteen vari maaraa hanen tulevaa luonnetta tai yleensa tulevaa elamaa. Kylla ne rakentuvat ihan muista asioista.

Kylla me yha vaan olemme erilaisia, miehet ja naiset, tytot ja pojat. Elakoon se ero, vaatteiden varista huolimatta!

Laitoin sitten omaan blogiini aiheesta kyselyn, sillä jäin pohtimaan asiaa nimenomaan "poikien väreistä".
http://kannatkattoon.blogspot.com/2008/10/vrill-vli.html

Noista leikeistä tuli mieleen.. että lapsena veljeni leikkivät meidän tyttöjen kanssa nukeilla, barbeilla ja muita tyttöjen leikkäjä.. ja nykyisin heiltä n.20v nuorilta miehiltä luonnistuu todella hyvin lapsten ja vauvan hoito.. ihan luonnostaan! Niin sujuu onpelu kuin neulominenkin ja leipominen.. kukaan ei tee niin hyvää kuivakakkua kuin veljeni!

Kun taas mieheni on elänyt vain veljiensä kanssa niin poikien elämää, kuin vain voi autojen ja tietokonepelien kanssa.. niin hänellä nyt on ollut kauhea opettelu lasten ja kodin hoidon opettelussa ja se ei tule yhtään luonnostaan.

Suokaa ihmeessä pojille tyttöjenkin leikkejä ja hömpötyksiä.. siitä on vain hyötyä :) Ja tytöille poikien auto ja nikkarointi juttuja.. siitäkin on hyötyä.. meillä nimittäin minä hoidan senkin puolen, kun miehellä on peukalo keskellä kämmentä :D

Kiitoksia paljon kommenteista! Kaikenlaisia ajatuksia tuli tässä esille ja se on ihan hyvä. Mitään missiota en tästä kuitenkaan itselleni ota, vaan teen leivontajuttuja oman mieleni mukaan, vaikka sitten perinteisissä väreissä. Hyvä huomioida kuitenkin myös millaisia mielipiteitä ihmisillä asiasta on ja tätä keskustelua voisi jatkaa vaikka kuinka kauan. Koska blogini on leivontablogi eikä sen syvällisempi, en tämän enempää ota kantaa tyttö/poika-asetteluun väreissä tai koristeiden aiheissa. Kommentteja tähän voi toki jättää lisääkin : )

Mie ole hoitanut aika paljon lapsia. Ammatikseni vieraita lapsia ja omia parinmymmenen vuoden perioodilla. Nykyisen ammattini puitteissa myös olen perehtynyt lasten leikkiin ja kyllä se niin vaan on et nää "tyttöjutut" elikkä hoivaamis/kotileikit ja "poikajutut" elikkä sota/korjaamisleikit on sisäsyntyisiä. Ei siinä ole kysymys siitä et kasvattajat jotenkin itse ohjaisivat lapsia tiettyihin roolimallehin. Pikkupoijat nauttivat pääsääntöisesti enemmän reuhaamisesta, vauhdista ja tekevät pysyyn vaikka pyykkipojasta, jos heillä se kiinnostaa ... mun kuopus kiristää mm. kuntopyörän ruuvveja sähkövatkaimen taikinakoukulla - eikä ole ottanut sitä rooliamallia pelkästään isältään sillä meidän perheessä ruuvvaria käyttää sekä isä että äiti. Ei toki kaikki tytöt leiki nukeilla ja kaikki pojat ole kiinnostuneita autoista ja pyssyistä. Pienen lapsen tiettyyn kehitysvaiheeseenkin kuuluu huomata sukupuoliero ja silloin imevät itseensä roolimalleja tarkastelemalla toisia ihmisä. Meidän perheessä pääsääntöisesti isä imuroi elikkä heillä varmasti on semmonen käsitys et isät imuroivat ja äidit pesevät pyykkiä ja siinä ei mitään pahaa ole.

Minusta pojat saavat olla poikia ja tytöt tyttöjä, miehet miehekkäitä ja naiset naisellisia - jos heitä se itse huvittaa :). Ei tämän maailman tarvitse olla niin sukupuoleton ja mitä pahaa siinä on et vaaleanpunainen on "tyttöjen" väri ja "vaaleansininen" pääsääntöisesti poikien väri ainakin ristiäisvärityksissä. Kauniita värejä molemmat. Omalla tytöllä oli muuten ristiäisissä oranssi teema sillä inhosin silloin vaaleanpunaista ;)

>>>14.10.2008 - 03:29
Hauskaa, että tästä virisi keskustelua. Vastaan vielä vähän paremmin perusteluin, kun postaus käsittelee vain tätä aihetta... etc.<

Voi härregyyd kannatkattoon! Täällä duunataan kovalla työllä pieniä taideteoksia eli vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä pipareita vauvoille ja sinä tulet siihen sönkkäämään hermafrodiiteistas ja genderblendareistas. Pysy siellä omalla sivustollas!

En tiedä, mitä ikävää siinä on, mutta sen totean, etten näin suurta keskustelua itse olisi toisen leivontablogissa käynyt, ellei blogin pitäjä Ebe olisi päättänyt aihetta omasta uteliaisuudestaan omaksi postauksekseen nostaa.

Mielestäni asioista on hyvä käydä keskustelua, ei maailma siitä huonommaksi muutu. Sen tietenkin ymmärrän, että leivontablogia pitävä ei välttämättä halua muita aiheita sivuilleen, mutta tässä tapauksessa siis halusi. Blogit ovat julkisia medioita, joissa kuka tahansa voi vierailla, ja ainakin itse toivoisin suvaitsevaa suhtautumista toisten mielipiteisiin, vaikka ne eivät vastaakaan omia (eri asia tietenkin loukkaavat yms. viestit, jotka blogin pitäjä voi halutessaan poistaa). Kannatan demokratiaa ja yritän ymmärtää niitä, jotka ovat kanssani eri mieltä.

Piparit ja muut herkut ovat edelleen varmasti täällä pääosassa, ja ne ovatkin syy siihen, miksi täällä käyn, voi ihailla ja haaveilla, että osaisi itse tehdä edes lähelle jotain samanlaista joku päivä.

En jaksanut koko keskeustelua lukea, mutta meillä pojalla löytyy värit keltaisesta mustaan, ainoat värit joita tietoisesti välttelen, ovat pinkki (se nyt ei vain mielestäni sovi), ja lilan sävyt. Neiti taas käyttäisi minunkin puolestani ihan minkä värisiä vaatteita vain, mutta tosiasia on että kyllä se mekko on niin paljon söpömpi pinkkinä, keltaisena tai jopa oranssina tai ruskeana, kuin tummansinisenä. :) Kukin pukekoot lapsensa kuten haluaa, minun mielestäni varsinkin netissä äidit syynää toistensa tekemisiä liiaksikkin asti, (enkä nyt tarkoita että tässä ja nyt, vaan yleensä) joten jääköön edes pukeminen rauhaan. ;)

Pakko tähän sangen kiinnostavaan aiheeseen vastata. En minäkään kaikkia kommentteja lukenut - en yksinkertaisesti ehdi, kiitos pienen touhukkaan poikani.

Poikaa odottaessani olin varma, etten pue poikaa siniseen, tai ainakaan itse osta sinisiä vaatteita. Ristiäiset olivat meillä keltavihreät, ja jo kaste- ja kahvipöydän kukkia tilatessani sain kukkakaupassa kuulla, että piristävää välillä tehdä perusväreistä (vaaleansininen ja -punainen) poikkeavia kimppuja. :-) Kastemekon nauhatkin olivat vihreät ja niitä hankkiessani sain kuulla, että nykyään käytetään suhteellisen paljon muuta kuin noita vanhoja tuttuja värejä. Kakkukoristeita ei vaan edelleenkään löydä muissa väreissä, mikä on todella sääli.

Lapsen osalta sisustuksessa on pitäydytty beigessä ja oranssissa. Vaatteissa on pääosin ruskeaa, beigeä ja valkoista. Toki jotain sinistä löytyy, mutta itse ostetut ovat haaleansinisiä tai murrettuja. En ole enää niin ehdoton sinisen kanssa, vaan pikemminkin "kirkkaat & puhtaat" sävyt vs. murretut sävyt -asetelma on pääosissa.

Luulen, että jos tyttölapsikin tulisi, pukeutuminen olisi edelleen värien murrettuja sävyjä, ja vaaleanpunaista välttelisin.

Nämä ovat toki makuasioita. Omasta linjastani olen saanut kuulla kyllä kommentin jos toisenkin, lähinnä anopilta, joka on sinisen ystävä. Ristiäisten jälkeen anoppi sanoikin pojalle, että: "Voi sinua poloista, kun tyttöjen väriset ristiäiset sait". Että näin. ;-)

Joissakin asioissa tämä kirjoittamaton sääntö tyttöjen vaaleanpunaisuudesta ja poikien sinisyydestä on ihan ok, mutta vaatevalikoima on pojilla melko suppea, jos ei sinistä halua. Samaten nuo kakkukoristeet, niitä pitäisi ehdottomasti löytyä muissakin kuin noissa edellä mainituissa väreissä!

Mielestäni sini/punapakko on aivan järkyttävä. Sillä rajoitetaan ja typistetään lapsia valmiisiin muotteihin. Näenkin "punaista" törmätessäni tyttö- ja poikavärisiin kaste-yms.kakkuihin. Toivoisin hieman lisää suvaitsevaisuutta värimaailmaan muuten niin luovilta ihmisiltä.

Meillä on vielä aikapitkälti kelvannut äitin kotiin kantamat vaatteet, toki jos mukana kaupassa ovat, niin saavat kernaasti mielipiteensä ilmaista.
Itse ennen lapsien syntymää, kammoiksuin tuota vaalpun/vaalsin ajatusta, mutta kyllä eniten vaateostoksiin meillä vaikuttaa se, mitkä värit katson lapsilleni sopivan parhaiten.
Kumpikin on aika tyypillisen suomalaisen värisiä ja heille sopii ehdottomasti paremmin viileän kylmät värit. Lämpöiset syksyisen sävyt näyttävät ihan mölleiltä heidän päällään.
Poikamme (8V) pitää kovasti kirkkaanpunaisesta ja sellaisia paitoja sitten kovasti löytyykin.
Tyttöä (5V)miellyttää kaikki pinkki ja musta.

(miä oon kyllä joskus opetellut jonkin verran värianalyysien tekoa, joten ehkä se vähän vaikuttaa...)

Eniten kyllä vaatteissa kiinnitän huomiota niiden tyyliin, esim jotkut resorilliset peruscolleget on aivan kirosana :) :)

Sukupuolijaosta vielä....
Eilen oltiin Rollsissa syömässä ja tytär päätti heti valita ateriaan kuuluvaksi leluksi oikein hienon ja kiiltävän, ison miekan.Ohhoh, no siähän sitten tempaisit, tuumasin minä :D

Ohikulkija
15.10.2008 - 21:02
Mielestäni sini/punapakko on aivan järkyttävä. Sillä rajoitetaan ja typistetään lapsia valmiisiin muotteihin. Näenkin "punaista" törmätessäni tyttö- ja poikavärisiin kaste-yms.kakkuihin. Toivoisin hieman lisää suvaitsevaisuutta värimaailmaan muuten niin luovilta ihmisiltä.
..Joten miksi sitä suvaitsevaisuutta ei voi olla silloin, kun joku valitsee sen pinkin tai vaaleansinisen? Ehkä kaikki ei jaksa/ehdi ristiäisiä jäejestäessään miettiä niin kauhean syvällisesti jotain kakun väriä! :DD ..ja sitten tulee vieras, jolta elämä menee pilalle kakun värin takia!! :O *reps* :D

Kaikista eniten täällä taitavat vaahdota asiasta ja väreistä ne, joilla ei itsellä ole lapsia. Ei väreillä ketään latisteta eikä rajoiteta eikä typistetä. Ei sitä tarvi mitään väriä inhota tai syyttää mistään, eikä tarvi mitään väriä alkaa tietentahtoen laittamaan kiellettyjen listalle. Erikoisuuden tavoittelua ja nuorten ihmisten vouhotusta tämä on, ikää kun tulee on paljon tärkeämpiä asioita mielessä.

ai niin.. kysymys ilmaan; mitä pahaa oikeastaan on jos leimautuu omaan sukupuoleensa?

En ymmärrä koko tätä keskustelua, miksi pitää kenellekään selitellä minkä värisestä pitää ja minkä värisiä vaatteita lapisillensa laittaa mielellään päälle. Miksi pitää kaikki asiat kyseenalaistaa ja olla sukupuoleton, mitä ihailtavaa siinä sitten on? Ei minustakaan ole mitään pahaa olla aidosti poika ja tyttö, mies ja nainen. Ei minun poikaystävä ikinä laittaisi päälle vaaleanpunaista paitaa, enkä laittaisi minäkään sillä me ei kumpikaan tykätä siitä väristä. Ja minkä vuoksi ristiäisissä ketainen, vihreä tai oranssi ovat parempia värejä. Ei ymmärrä! Pitää vaan tikusta tehdä asiaa.

Pakko minunkin lisätä lusikkani tähän värisoppaan :D

Kyllä nuo värikoodit aika pitkälle on meihin iskostettu. Jokunen vuosi sitten tuli sellainen prisma-dokkari, jossa juurikin käsiteltiin mm. tätä aihetta, kun pohdittiin mikä on opittua ja mikä vaistonvaraista toimintaa. Siinä oli vauva (en muista enää sukupuolta) joka puettiin vuoroin vaaleanpunaiseen ja vaaleansiniseen ja sitten oli testiryhmässä aikuisia, jotka tulivat huoneeseen jossa tämä pieni vauva siis oli kehdossa pötköllään. Ilman mitään tietoa siitä kumpi sukupuoli on kyseessä, vaaleanpunaista nyyttiä tytöteltiin ja vaaleansinistä nyyttiä pojateltiin. Eli siis niin syvässä se istuu, opittu värikoodi.

Omat lapset olen pukenut väreihin... No tummansinistä en ole kummallekaan laittanut, mutta esikoinen (tyttö) oli vauvana usein vaaleansinisessä ja nyt kuopus (poika) on pitänyt kaikkia mahdollisia värejä poissulkien sen tummansinisen ja sen vaaleanpunaisen, joka minunkin makuuni on liian tyttöväri. Nykyään meillä neiti ei pidä muuta kuin vaaleanpunaista, on liki neljä-vuotias ja tahtoa löytyy.

Kuopuksen ristiäisissä valitsin kastemekon rusettien väriksi turkoosin ja tummanruskean. Samat värit toistuivat kukissa, koristeissa, kattauksessa ja kakussa. Vaaleansininen oli vaan jotenkin liian pliisu meidän Elvikselle.

Loppukaneettina siis, että färill ei oo välii, kuha o keltaasta! XD

"Miksi pitää kaikki asiat kyseenalaistaa ja olla sukupuoleton, mitä ihailtavaa siinä sitten on? Ei minustakaan ole mitään pahaa olla aidosti poika ja tyttö, mies ja nainen. "

Ei minusta tässä keskustelussa ollut kysymys siitä, että tehdäänkö lapsista jotenkin sukupuolettomia, vaan käydä keskustelua siitä, miten kulttuurimme on iskostanut tietyt värit ja lasten sukupuolen. Minusta on tavallaan ihanaa kun immeiset oikeasti uskovat, että pieni tyttövauva jotenkin suosisi ja himoaa vaaleanpunaista ja poikavauvat vaaleansinistä?! Aika pienet lapset jo kyllä yhdistävät nämä koodit kun katsovat toisia lapsia ja sitä materiaa mitä heille on tarjolla. Ennen kaikkea tietty myös mitä äidit pukevat lapselle päälle! Oikeasti esim. monilla ns. luonnonkansoilla (heidän lapsilla myös) ei ole mitään tämmösiä sukupuolisidonnaisia värikoodeja, elikkä se on ihan kulttuurin tuoma juttu. Kukaan ei kai tässä keskustelussa ole kieltänyt eri sukupuolia, en käsitä oikein tämmösiä heittoja. Onneksi naisellisuus tai miehisyys ei ole paidan väristä kiinni. Ei näin ole vielä kauan aikaa kuitenkaan ollut rakkaassa Suomen maassa ja on tietty vieläkin aika ahdasmielisiä immeisiä olemassa.

Aihe herättää ajatuksia puoleen jos toiseen. Oma mielipiteeni taitaa olla ns. valtavirtaa.

Ensinnäkin, kun leipurilta tilataan jotain, se on asiakas joka päättää mitä väriä laitetaan. JOs joku haluaa pojalleen vaaleanpunaista väriä kakkuun, niin antaa mennä vaan, maksava asiakas saa mitä tilaa.

Jokainen taaplaa omalla tyylillään lastensa kanssa, siihen kaikilla on vapaus. Minusta tässä tyttö-punainen, poika-sininen ajatusmallissa ei ole mitään ihmeellistä, se on se perinteisin malli, joka suurella osalla ihmisistä on. Värijaottelu ei mun mielestä kuulu mitenkään mihinkään sukupuoliroolikasvatukseen (tulipas kamala sanahirviö...). Ne on ne muut asiat, jotka sen roolijaon tekevät, ensinnäkin geeniperimä ja kasvuympäristö vahvistaa jomman kumman sukupuolen ominaisuuksia. Meidän neitiä on puettu perinteisiin tyttöväreihin sekä neutraalihin väreihin, onpa saattanut jotain sinistäkin joukkoon livahtaa ;) Kaikki hempeät ballerina- ja prinsessajutut on suuressa huudossa, mutta kyllä tuo tykkää kovasti salama mäkviinistäkin. Nykyään päälle laitetaan vain vaaleanpunaista, ootas jos yrität tyrkyttää jonkun muun väristä vaatekappaletta...

Vanhempien (naisen/miehen) malli lapselle on se tärkein juttu.

Jokin aika sitten kaksplus-lehdessä oli juttu vanhemmista, jotka kasvattivat lapsestaan ns. sukupuoletonta: eivät siis halunneet altistaa/painostaa lastaan perinteiselle jaolle. Lapsen nimi oli jo sellainen, että se olis voinut olla kumpi vaan, samoin vaatteet oli neutreja. Jutusta ei käynyt ilmi, kumpaa sukupuolta lapsi oli. Mun mielestä nämä vanhemmat voisivat katsella elämää vähän nenäänsä pidemmälle. Oikeasti, jo ihan sen takia kun tuo lapsi menee joskus päiväkotiin, kouluun... lapset osaa olla tosi häijyjä toisilleen, varsinkin jos olet vähänkin erilainen. Ja fakta vaan on, että esim. huoltoasemilla on miesten ja naisten vessat! Niinkun edellä on jo muutamaan otteeseen mainittu, eläköön se ero. Meidät on luotu mieheksi ja naiseksi, ei neutriksi. Sukupuoli vaan yksinkertaisesti on hyvin vahva osa ihmisen identiteettiä, siitä ei pääse mihinkään.

Että näin.

Minut äiti oli aina kotona pukenut tytöksi ja en pitänyt sitä niin ihmeellisenä kun kerran vaatteet istuivat hyvin ja värivalikoima oli kyllä aika punainen